May the Force be with you

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lunta tupaan (ja muita samaa tarkoittavia kliseitä): tuoreet tunnelmat

Kierros numero kolme, hylsy numero yksi. Tai miten sen nyt ottaa: Kustantamo I sai Kreikkalaisten kakkosversion viime kesänä ja oli jossain vaiheessa onnistunut antamaan sen "luottolukijalle" luettavaksi. Juuri kun luottolukija oli palannut asiaan kirjoittamansa lausunnon kera, Kustantamo I oli saanut Kreikkalaisten kolmosversion pöydälleen (eli siis pari viikkoa sitten). Kolmosversiota Kustantamo I oli vain selaillut ja todennut, että kokoelma ei ole muuttunut juurikaan (okei?). Tämän ristiin rastiin postittelun tulos oli siis henkilökohtainen hylsykirje sekä luottolukijan lausunto.

Haastattelija: Mitä nyt tuntuu, Rooibos?
Minä: Jaa-a. Ensin ajattelin, ettei tunnu miltään, mutta kyllä se vähän tuntui silti. Kreikkalaisista saamani lausunto keskittyi lähinnä tyyliseikkoihin, ja niiden kritisointi uppoaa tietenkin otolliseen maaperään. En kuitenkaan yllättynyt; Kustantamo I ja minä emme ole tähän mennessä sopineet yhteen. Ja yritän pitää mielessä sen, että Kustantamo I ei kuitenkaan lukenut Kreikkalaisten uutta versiota, vaan vanhan, ja uutta vain selailtiin.
Haastattelija: No mutta eikö ole kuitenkin tosi hyvä, että sait käsikirjoituksesta lausunnon?
Minä: Joo, onhan se kiva.
Haastattelija: Kiva?
Minä: (kainosti) Kyllä minä mieluummin ottaisin sen kustannussopimuksen...
Haistattelija: Äläpä ole kranttu. Lausunnon avulla voit varmasti parannella käsikirjoitusta eteenpäin.
Minä: Enpä tiedä. Yhtä novellia ehkä, sitä, joka mainitaan nimeltä ja josta on kirjoitettu muutama rivi, mutta muuten lausunnossa on lähinnä esimerkkejä ontuvasta tyylistäni. Ei sillä, on sinne onnistuttu poimimaan muutama lause, jotka ovat tosi hävettäviä (enkä edes tunnista kaikkien kohdalla, että mistä novelleista on kyse), joten ne ovat delete-listalla heti kun vain paikallistan ne. Mutta noin niin kuin muuten - en tiedä. Jos tyylivirheet olisivat vähäisiä, ne voisi editoida pois pienellä vaivalla, mutta lausunnossa annetaan ymmärtää, että tyyli on todella suuri ongelma.

Haistattelija: Ehkä se on todella suuri ongelma?
Minä: En tiedä. Enkä myöskään luota sokeasti näihin "luottolukijoihin" - tässäkin lausunnossa parin novellin nimet on kirjoitettu väärin ja parissa kohtaa on myös pieniä asiavirheitä novelleista puhuttaessa. Mutta asiaan - tälle lukijalle ongelma on ollut se, että kokoelma on "liian särötön, liian kirjallinen ja liian tekninen".
Haastattelija: Oliko lausunnossa mitään yllätyksiä?
Minä: No, tuo tyyliasia tavallaan, että se on näköjään tämän vuoden kommenttien teema. Ja se, että Pii oli nostettu palautteessa keskiöön - tyyli mättää kuulemma siinäkin (no ei ihme, Pii on ylitsevuotavan patetian lempilapsi, ja ihan tarkoituksella), mutta novellin idea kuulemma toimii. Mukavaa vaihtelua siihen, että parissa edellisessä lausunnossa tai kustantamon kommenteissa Piitä on lyöty kuin vierasta sikaa.

Haastattelija: Kerro nyt, miltä se tuntuu? Kirjoittajanurasi noin kolmaskymmenes hylsy, pikaisesti arvioiden kolmaskymmenes, voi olla että niitä on enemmänkin. Pakkohan sen on joltain tuntua?
Minä: Ensin ei tuntunut miltään. Kun olin lukenut lausunnon, rintalastan alla tuntui hetken aikaa onnetonta ahdistusta (entä jos Kreikkalaiset ei oikeastikaan koskaan ylitä julkaisukynnystä? entä jos kirjoitustyylini on yksinkertaisesti paska? entä jos en ikinä julkaise?) ja sitten analyyttinen mieliala voitti. Nyt kun analyyttinen olo alkaa haihtua, jäljelle jää pieni turtumus. Että tällainen hylsy tällä kertaa. Tiedän kyllä, että lausunto ei ole kirjoitettu minua vaan kustantamoa varten ja siksi siinä ei ole kovin rakentavia kehitysehdotuksia - eihän kustantamo niitä tarvitse. Mutta - no joo. Vähän tympeä mieli. Ei minua se kitkeröitä, että Kustantamo I lähetti hylsyn (kuten sanoin, se oli odotettavissa tuon talon kohdalla), vaan tuo tyylin moittiminen.
Haastattelija: Jaa. No, kiitos nyt tästäkin vähästä.
Minä: Ole hyvä.

Mitäpä tuohon lisäämään? Eipä kai mitään. Sattumoisin hain tänään kirjastosta kasan kirjoja (monta Diana Wynne Jonesia, yhden Sari Peltoniemen ja yhden Anu Holopaisen), joten taidan upota loppuillaksi muihin maailmoihin ja viis veisata siitä, että Kreikkalaisten kolmannen kustantamokierroksen hylsyputki on nyt avattu (vaikka täytyy kyllä sanoa, että kun viimeisen puolen vuoden aikana kokoelman tyyliä ja kieltä on luonnehdittu sanoilla liian tekninen, liian vaikea, liian yksinkertainen, kliseinen, omaperäinen, maalaileva, maneerinen, liian kuvaileva, liian raskas, särötön, akateeminen, liian kunnianhimoinen ja poseeraava, niin vaikuttaisi siltä, että tykkääjät ovat vähissä - mikä on vähän huono juttu jatkoa ajatellen).

22 kommenttia:

Vera Vala kirjoitti...

Halit. Etkä lannistu. Lausunto koski kakkosversiota, ei uusinta. Vaikka voi tuntua pahalta, niin yritä arvioida, onko siinä lausunnossa myös jotain "järkeä", josta siis voisi olla vielä hyötyä. Muussa tapauksessa unohdat koko palautteen. Kyllä tässäkin tulee hyvin ilmi se, kuinka subjektiivinen kokemus lukeminen on, kuinka samasta tekstistä annetaan täysin päinvastaisia lausuntoja. Positiivista energiaa!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Auts! Muista taas, että luota itseesi. Niin teen minäkin, myös silloin, kun tuo hylsy-niminen asia yrittää tunkeilla. Heitä se ulos!

Mä toivon todella, että meitä molempia onnistaa :) Koetetaan kestää nämä hylsyt ja odotellaan nyt vain sitä vihreetä valoa!

Rooibos kirjoitti...

Vera: Kiitos halista ja kannustuksesta. Oli siinä lausunnossa pari hyvää huomiota, joita voin hyödyntää, vaikka ne kyllä ovatkin aika minor detaileihin keskittyviä juttuja. Ne pitää poimia mukaan ja jättää muu.

Helmi-Maaria: Jep, ei se auta kuin uskoa itseensä. Tai jatkaa vaan, vaikkei välillä uskokaan itseensä... Peukkuja meille molemmille.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi luottamusta herättävää meininkiä kustantamon taholta.. :( Ja jos Kreikkalaiset on kerännyt noin erilaisia mielipiteitä, niin kyllä se (kustantamoa edustava) tykkääjäkin vielä tulee vastaan. Jos teksti on jollekin liian vaikeaa ja toiselle yksinkertaista, niin on löydyttävä kokemuksia siitä välistäkin. Ja tyylin arviointi on hurjan subjektiivista.
Tsemppiä, Rooibos! Kyllä se siitä, joku päivä.
- Lila

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Pää pystyyn, Rooibos! Uskon sinuun. Olet aina tehnyt paljon töitä kirjoittamisen eteen, ja se kantaa hedelmää takuuvarmasti.

Rooibos kirjoitti...

Lila: Joo, mielipiteitä löytyy laidasta laitaan, mutta harmi, ettei yksikään niistä ole vielä täydellisen ylistävä :D!

Paula: Tänks.

Rooibos kirjoitti...

Btw: Pahoittelut tuntemattomalle luottolukijalle, jonka sanoja olen lainannut. Niin, ja ei ollut tarkoitus kuulostaa tuossa postauksessa ihan noin kitkeränkatkeralta, mutta antaa nyt olla - kaipa tuo on autenttinen tunnelmapala "heti hylsyn jälkeen"-tunnelmasta. Huomennahan olen jo paljon vähemmän väsynyt ja paljon reippaammalla tuulella.

Kyllä tämä tästä... kirjoitti...

Ihanaa itseironiaa tuo haastattelu:-D Hyvä, että pystyt kuitenkin suhtautumaan pieni pilke silmäkulmassa. Se kertoo, että sinussa on taistelutahtoa. Ihmetyttää tuollainen tyyli juttu, kertoivatko he sen tarkemmin mikä siinä tyylissä sitten mätti? Jokin maneeri vai? Jotenkin olen saanut sen käsityksen, että ensin kustantamot antavat yleisesti ymmärtää, miten he hakevat jotain uutta ja erilaista ja OMAÄÄNISTÄ ja TYYLISTÄ kertojaa. Sitten kuitenkin, jos on oma ääni, niin sekään ei näytä kelpaavan, vaan silloin se oma tyyli onkin liian sitä ja tätä. Aika kummalista. Välillä tuntuu siltä, että uskallanko omaa räpellystäni mihinkään edes lähettää.

Pirstale kirjoitti...

Hei! Olisko siinä mitään ideaa, että kirjoittaisit välillä jotain muuta kun Kreikkalaisia ja pitäisit siitä oikein kunnon tauon. Jos tähän uuteen kirjoitukseen tulisi vähän rennompi ote ja se näkyisi jäljessäkin. Ulkopuolisesta ja täysin maallikosta tuntuu, että tekemäsi korjaukset ovat lähinnä kosmeettisia, ja jos pitäisit taukoa Kreikkalaisista, saisit siihen ehkä uuden näkökulman.

Rooibos kirjoitti...

Kyllä tämä tästä: Niin, kustantamot etsivät varmasti omaäänisiä kirjoittajia, mutta siinä onkin kai se jippo, että kirjoittajan tyylin ja äänen tulee olla laadukas. Huonokin tyyli kun on tyyliä, mutta ei se kyllä lämmitä lukijaa ;). Ja kyllä sinä uskallat lähettää kässärisi aikanaan matkaan, ihan varmasti :). Pirstale: Niin, saas nähdä mitä on suunnitelmissa :). Suunnitelmia toki on, mutta juuri nyt pidän vähän lomaa ja sitten katson uudestaan, että mihin suuntaan lähdetään.

Anne Tammelin kirjoitti...

Murjotan tämän päivän solidaarisuudesta. Möks.

Muutoin voi kai todeta, että kun tulee lunta tupaan, niin tehdään niistä lumiukkoja :)

Rooibos kirjoitti...

Anne: Ihana tarjous :D, mutta ei tarvitse mököttää, jollei sinulla sitten ole erityistä tarvetta siihen :). Ja lumiukot on ihan loistava idea :).

Anonyymi kirjoitti...

Roobois, miten sitten on mahdollista, että moni: liian tekninen, liian vaikea, liian yksinkertainen, kliseinen, omaperäinen, maalaileva, maneerinen, liian kuvaileva, liian raskas, särötön, akateeminen, liian kunnianhimoinen ja poseeraava kirja on kuitenkin ylittänyt julkaisukynnyksen? Väistämättä tuli mieleen, että olen tuollaisia kirjoja lukenut moniakin ;)

Älä luovuta!

-Tulppaani-

B. N. kirjoitti...

Voi pöh :( Lunta tulee tupaan välillä, mutta toivottavasti se sulaa pois ja tulee kesä ja kaikki muuttuu paremmaksi!

Anonyymi kirjoitti...

Rooibos, never give up!

Minerva kirjoitti...

Pakko sanoa, että ihailen kerta toisensa jälkeen tuota sinun sinnikkyyttäsi!

Ja aika poikkeuksellista tuokin, että olet saanut nimenomaan palautetta jo niin monesta paikasta - sehän on todella hyvä merkki, eikö?

Anonyymi kirjoitti...

Hengessä mukana...
-Leijona

Rooibos kirjoitti...

Tulppaani: Heh, tyylin kauneus taitaa olla joskus katsojan silmässä :). Ja ei tässä luovuttaa kyllä viitsi, kun on näin pitkälle jo kahlannut ;).

B.N.: Tosiaan, kesällä ei voi tulla lunta tupaan :D! Kiitos myötäelämisestä :).

Anonyymi: Never!

Minerva: Kiitos - sinnikkyydellä ja tyhmyydellä on vain hiuksenhieno raja, mutta toivon, että olen vielä siellä sinnikkyyden puolella ;). Ja joo, kommentit ja lausunnot ovat tosi hyvä asia, mutta alan pelätä, että olen jumittunut sille tasolle... Jospa vielä kuitenkin löytyisi se yksi kustannustoimittaja, joka tykkää tarpeeksi, että asiat alkavat loksua kohdalleen.

Leijona: Kiitos :).

Anonyymi kirjoitti...

Mitä jos yrittäisit tekstin sijaan kehitellä näkökulmia? Kirjoittaisit vaikka kaksi ihan uutta novellia tätä kokoelmaa ajatellen, voisit näihin kahteen tai kolmeen (alusta asti) puristaa, sen kaiken minkä olet kirjotusprosessissa oppinut. Voisit vaikka yhdistää novelleihin näitä jo kirjoitetettuja "aiheita" tms? Tietysti on vaikea sanoa, mitään, kun ei ole lukenut, mutta tulipa vain mieleeni. Unohdat kaiken mitä olet kirjoittanut, muistat sen mitä olet oppinut ja teet spontaanisti 2-3 uutta tekstiä tästä samasta aihepiiristä? Ensin pidät sen sun loman, tietenkin ;)

Totuus kuitenkin on se, että olet oppinut matkalla, uudet tekstit voisi toimia mahdollisuutena antaa timantin muodostua paineen alla ;)

-Tulpppaani-

Rooibos kirjoitti...

Tulppaani: Ihan hyvä vinkki, mutta "been there, done that". Jahka tässä lomailen ja kirjoittelen ja katselen muiden kustantamojen vastauksia, niin eiköhän tästä taas hyvä tule.

Rina kirjoitti...

Auts,otan osaa Rooibos! Pysy sinnikkäänä ja vahvana. Tuo että kässäriäsi luetutetaan ulkopuolisilla on kyllä hyvä merkki.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Rina :).