May the Force be with you

torstai 3. tammikuuta 2008

Historia

Ensin tuli "Omen, joka oli ihan tavalinen ja rehelinen koira. Eräänä päivänä se löysi luun jonka oli piloittanut jonka oli lötänyt". Sitten tulivat monimutkaiset hevostarinat traagisine käänteineen ja niiden henkinen perillinen eli ensimmäinen kustantajalle lähtenyt käsikirjoitukseni. Ikäähän oli (minulla) 14 vuotta - muistaakseni. Käsikirjoitus tuli tietenkin takaisin aikojen kuluttua, mutta joku viitseliäs kustannustoimittaja oli kirjoittanut varsin rohkaisevan palautteen mukaan. En tietenkään osannut pitää sitä rohkaisevana silloin, totesin vain, että ei tullut kirjailijaa - vielä.

Jatkoin, tietenkin. Novelleja, tajunnanvirtaa, sivuja, satoja sivuja raapustuksia, epämääräisiä pätkiä, satoja rumia runoja.

Erinäisiä vuosia myöhemmin kässäri numero kaksi lähti kierrokselle. Se tuli takaisin. Kommenttien kera. Sitä muokattiin ja se lähti uudelleen. Se tuli takaisin, taaskin taisi tulla joku kommenttikirje mukaan. Tässä vaiheessa pää paloi kommenttien kanssa. Kun kustantajalta tulee jonkun "luottolukijan" kommentti palautetun kässärin mukana, kuvio on tämä: palautteen alussa vähän kehuja, sen jälkeen sivullinen haukkumista, jonka jälkeen loppuun taas laimea kehu. Se on palautteiden oppikirjamalli. Kehu alkuun, jotta saat vastaanottavaisen kuulijan, hauku sitten ja kehu uudestaan lopuksi, ettei kuulijalle jää paska maku suuhun. Ou jes. Niin ja miksikö pää paloi kommenttien kanssa? Siksi, että samassa palautteessa mainittiin haukuissa, että "Rooibosin kieli on ennalta-arvattavaa ja tylsää ja kirjoittamisessa pitäisi pyrkiä oman äänen kehittämiseen" ja lopusta sain lukea, että "Rooibosin kieli on parasta käsikirjoituksessa, omaäänistä ja luovaa". Kehitä siinä sitten kässäriäsi edelleen noiden neuvojen perusteella.

Kolmas varsinainen romaanikäsikirjoitus oli Gamma, josta olen maininnut ainakin edellisessä blogissani. Gammaa kirjoitin pitkään ja hartaasti, tähän menessä koossa on reilut neljä vuotta työtä, tosin aina välillä oli hiljaiseloa - työt, tiedättehän. Jossain välissä lähetin Gamman kapealle kierrokselle, jolta se tuli takaisin. Ystävät, tutut ja kylänmiehet joutuivat tulilinjalle. Kirjoitin uudestaan, mietin, lavensin, kavensin, kirjoitin. Alusta ja keskeltä, lopusta ja välistä. Sain lukijoiltani loistavia kommentteja, jotka muuttivat paljon niin minussa kuin Gammassakin. Pyysin lukijoiksi myös ihmisiä, joita ei olisi pitänyt pyytää (huom! kuuntele intuitiota!). Kirjoitin. Kirjoitin lisää ja uudestaan. Nyt Gamma on kierroksella, joka alkoi viime toukokuun lopussa. Saldo: yksi hylkäys, kolme totaalivaikenemista. Hooray.

Tällä hetkellä työn alla on novellikokoelma, jonka työnimi on kreikkalaiset kirjaimet. Ja Gamman odotus. Joko se vaietaan kuoliaaksi (ei siis edes vakiomuotoisia hylkäyksiä lopuista kustantamoista) tai sitten joku kustantamo kommentoi jotain, ja Gamman tulevaisuus riippuu paljolti niistä kommenteista. Epäilen kyllä, että tuli palautetta tai ei, joudun jossain vaiheessa katsomaan totuutta silmiin ja kaapimaan Gammasta keskeiset osat kasaan ja leipomaan siitä yhden kreikkalaisen kirjaimen. En vain ole varma, osaanko. Sitä hommaa varten pitäisi varmaan laittaa itselle deadline - siis sen aloittamista varten. Muuten lykkään sitä ihan turhaan, ja hukkaan aikaa.

Tuli vain mieleen.

8 kommenttia:

Karpalo kirjoitti...

Lähetin reilu vuosi sitten novellikokoelman kolmeen kustantamoon. O vastasi kahdessa kuukaudessa kielteisellä päätöksellä W ja Z vaikenivat.

Kun kokoelma oli ollut matkalla vuoden, ystäväni J-P käski huudella tekstien perään, koska voihan olla että ne on joutuneet johonkin väärään pinkaan tmas.

Ujostelin ajatusta, mutta otin sitten kuitenkin varovaisesti yhteyttä Z:aan, joka lupaa palautteen puolessa vuodessa. W:tä en vaivannut, sillä olen kuullut heistä juttuja enkä taida sinne enää halutakaan.

No joka tapauksessa sain vastauksen Z:tla muutaman päivän kuluttua. Olivat hyvin pahoillaan viivästymisestä, henkilökuntavaihdoksien ja muun hässäkän takia palaute oli unohtunut. Palaute oli toistaiseksi hylkäävä, mutta erittäin kannustava. Kehottivat kirjoittamaan lisää novelleja ja lähettämään uudestaan.

Joten jos romaanistasi ei tule vuoteen palautetta, kannattaa kysyä että mikä mättää. Se saattaa olla siinä nipussa joka on herättänyt huomiota.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos Karpalo. Ehkä pitää ruveta kyselemään perään loppukeväästä. Minuun on vain iskostunut aika hyvin se, että kustantamot ovat helisemässä, kun kässäreitä lähettäneet mummot soittelevat kahden päivän päästä kässärin postittamisesta kysellen, että joko saa tulla valitsemaan eri kansivaihtoehdoista ;). Mutta joo, jos vaikenevat kuoliaaksi, niin taidanpa kysäistä, että ovatko polttaneet vai käyttäneet vessapaperina. Nyt kun vielä muistaisi, että mihin kaikkialle sen lähetti ;). No, G on vastannut, joten sitä en kiusaa, O, W ja ? saanevat loppukeväästä postia.

Kiitos tsempistä! Utelias Rooibos kysyy, että mikä on oman novellikäsikirjoituksesi tilanne tällä hetkellä?

Karpalo kirjoitti...

No tilannehan on se, että olen juuri nyt niin hektisessä työssä että ei ole mitään mahdollisuutta novellien kirjoittamiseen, koska perhettäkin on, enkä osaa käyttää aikaa tehokkaasti.


Palautteen sisältöhän oli pääpiirteissään se, että novelleja on aivan liian vähän ja ne ovat hyvin epätasaisia. Novelleista kolme on kustannusassitentin mukaan oikein hyviä ja eräs niistä sai maininnan "erittäin hieno".

No kolmella novellilla ei vielä kokoelmaa tehdä. Osa näistä lähetetyistä on sellaisia että niitä pystyy parantamaan rutkasti, nyt kun tiedän mihin suuntaan niitä kannattaa viedä.

Sain palautteen kuukausi sitten ja kävin silloin läpi novellit ja valkkasin sieltä yhden, jota aloin heti työstää paremmaksi. Työ jäi vaiheeseen ja jatkan sitä ehkä parin viikon kuluttua kun töissä helpottaa. Valmista materiaalia on kuitenkin niin vähän kaikenkaikkiaan, että kokonaan uusia novelleja pitää kirjoittaa useita, enkä todellakaan ole mikään nopea.

Ilmoitinkin Z:lle että uusiin novelleihin voi mennä aikaa, mutta lähetän kyllä jahka saan jotain valmiiksi.

Rooibos kirjoitti...

No, ei sitten muuta kuin tsemppiä myös sinulle, Karpalo - toivottavasti saat sen verran aikaa jostain, että pääset taas kirjoittamiseen kiinni!

Karpalo kirjoitti...

Näin toivon minäkin. :)

Juu, siis se piti sanoa, että koska Z kertoo nettisivuillaan, että kaikille pyritään vastaamaan puolen vuoden kuluessa, ei ole kohtuutonta kysellä tekstien perään kun aikaa on kulunut vuosi.

Mutta samahan mullakin oli, että ilman kannustusta ei olisi tullut kysyneeksi, koska pelkää olevansa vaivaksi.

Rooibos kirjoitti...

Mikä siinä onkin, että pelkää aina olevansa vaivaksi, kun perää oikeuksiaan ;)?

Anonyymi kirjoitti...

Hops. Joskohan tällä kertaa onnistuisi, nyt hieman edellistä yritystä lyhyemmin ja töksymmin. Pahoittelen huonoa tyyliä.

Eli joitain rohkaisevia tai tulkitsijasta riippuen kiukuttavia perustietoja käsikirjoitusten kohtelusta.

Kustantajat hukkaavat niitä. Käsikirjoituksia unohdetaan. Niitä ei vain ehditä kiireiden keskellä lukea. Edes hylkäyskirjeitä ei enää lähetetä. Esikoiseni julkaisemisesta sain tiedon noin puolitoista vuotta sen jälkeen, kun olin jättänyt sen kustantajalle. Yhä edelleen saan odottaa vastausta joskus puolikin vuotta. Aiemmin julkaisemattoman kirjoittajan tilanne on nykyään aika... valitse itse sopiva sana. En tiedä, paljonko oikeksiensa perään penääminen auttaa, mutta tuskin siitä varsinaisesti haittaakaan on.

Se kustantajan lukija ei ole kirjoittanut kommenttejaan kirjoittajalle vaan kustannustoimittajalle. Sinun vastaanottokykyäsi ei ole ajateltu tippaakaan. Se, että lukijan mietteet on ylipäänsä lähetetty sinulle sen sijaan, että olisit vain saanut standardivastauksen, tarkoittaa, että olet käynyt lähellä julkaisukynnystä. Siitä kertoo sekin, että kommenttiraita on alkanut myönteisesti. Totta on, ettei tuon paperin perusteella helposti selviä, mitä pitäisi tehdä toisin. Sinuna ottaisin sen joka tapauksessa pelkkänä rohkaisuna.

Joo, ei kai tässä muuta.

Rooibos kirjoitti...

Jukka: Niinhän se on, että kommentit on kirjoitettu kustannustoimittajaa varten, eikä minua varten. Ihmettelen vaan, että miten kommentit auttavat kustannustoimittajaa mitenkään, jos ne ovat alusta loppuun yhtä ristiriitaisuuksien sekamelskaa ;). Mutta joo, onhan se aina kivempi saada lukea huonokin analyysi omasta kässäristä kuin joutua tyytymään siihen standardivastaukseen, että "kiitos kustantamoamme kohtaan osoittamastasi luottamuksesta - - käsikirjoituksesi ei kuitenkaan sovi kustannusohjelmaamme - - bla bla."