May the Force be with you

tiistai 24. tammikuuta 2012

Miljoonan valovuoden päässä

Nyt tuli sitten se hylsy, joka laittoi minut polvilleni. Liian pitkään onkin ollut niin, että kun tulee hylsy, olen voinut kirkkain silmin sanoa, että "ei se mitään - harmin paikka, mutta ei se mitään". Nyt mietin ensimmäistä kertaa Kreikkalaisten kohdalla ihan tosissani, että tuleeko niistä oikeasti ikinä kirjaa. Tätä ennen on aina ollut jossain pohjalla se varmuus, että kyllä se vielä siitä. Juuri tällä hetkellä kaikelta varmuudelta on pohja pois. Ja minulta myös. Yritän sanoa itselleni, että älä viitsi Rooibos, että se, julkaistaanko Kreikkalaisia vai ei, ei tee minusta sen parempaa tai huonompaa tai epäonnistuneempaa ihmistä - ettei julkaiseminen liity lainkaan siihen, miten minä olen minä. En onnistu vakuutteluissani kauhean hyvin. Kyllähän täältä suosta vielä noustaan, en minä sillä, mutta juuri tällä hetkellä en ole vielä päässyt selvyyteen, että miten ihmeessä se tapahtuu.

Hyvä hylsy, ei sillä, perustelut ja kaikki. Minulle on varmasti hirveän paljon hyötyä kokoelman saamasta palautteesta ja perusteluista, kunhan tästä tokenen. Paha vaan, että se on nimenomaan se palaute, joka potkaisee minut pois tasapainosta. Varmasti hyvä niin; ei voi kehittyä, jos koko ajan seisoo samoilla jalansijoillaan. Mutta voi apua, silti. Suoria sanoja arvostamastani kustantamosta. En ole ollenkaan varma, pystynkö korjaamaan sen kaiken, mikä Kreikkalaisissa on vialla. Ja jos tähän mennessä olen vääntänyt Kreikkalaisia neljä ja puoli vuotta, niin jotenkin nuo palautteessa mainitut puutteet tuntuvat tällä hetkellä niin perustavanlaatuisilta, että pelkään niiden korjaamisen vievän seuraavat neljä ja puoli vuotta, vähintäänkin, tai koko loppuiän. Hiukan halvaannuttava ajatus. Ja taas palautetta sellaisista asioista, joista kukaan koskaan tätä ennen ei ole sanonut mitään. Sekin vetää hiljaiseksi - aina löytyy uusia, pahoja puutteita ja vikoja - joskin niitä vanhoja tuttuja myös. Tuntuu siltä, etten edisty lainkaan. Pystynkö minä tähän? Eikö olisi parempi - - - niin mitä? Mitä olisi parempi tehdä kirjoittamisen suhteen? En pysty lyömään hanskoja tiskiin, enkä tiedä, mistä taikoisin toisaalta lisää voimia tähän hätään. Huh. Tuntuu niin turhalta. Minä siis.

Tiedän kyllä, etten ole koskaan ollut näin lähellä. Ja että tämä ei ole maailmanloppu, ollenkaan, että mikään ei ole vielä ohi ja mahdollisuuksia on, paljon. Kai. Ehkä. Voi luoja - toivottavasti.

Eikä voi kuin sanoa, että ihmisten mielipiteet ovat sitten erilaisia. Uskomattoman erilaisia. Tässä hylsyssä delete-listalle joutuivat Myy, Ypsilon, Alfa ja Phi, kun taas Kustantamo E:n palautteessa näistä yksikään ei ollut huonoimpien listalla, päin vastoin Phi kuului E:n mielestä parhaimmistoon. Parhaiden lista on suunnilleen sama molemmilla ja samoin kässärin lukeneilla kanssakirjoittajilla: Ksii, Tau, Omega molemmilla kustantamoilla, kun taas Sigma jakaa mielipiteet rajusti: toisen kustantamon sekä kanssakirjoittajien mielestä ehdotonta kärkeä, toisen kustantamon mielestä kuolettavan tylsä.

En tiedä. En tosiaan tiedä. Ironista kyllä, tämänpäiväisessä hylsyssä moititaan Kreikkalaisten onnellisia loppuja. Eli ääripäästä toiseen - pari vuotta sitten Kreikkalaiset olivat ihan "ranteet auki" -kamaa parin ammattilaislukijan mielestä, ja nyt tulee jo sitä kommenttia, että liian onnellista. Se taas ei ole muuttunut mihinkään, että liian kesyä, sidottua, sisäsiistiä. Jollen pysty tekemään sille asialle mitään seuraavassa versiossa, olen tyhmä, niin kauan olen saanut siitä palautetta. Tai sitten olen tyhmä jo nyt. Hyvin mahdollista. Erittäin todennäköistä.

Nykyään näen öisin unia, joissa tapahtuu ihania asioita. Mikään niistä ei koskaan toteudu. Joinain päivinä tuntuu hyvältä, että edes unissa tapahtuu se, mitä toivon. Monina päivinä toivon, etten näkisi sellaisia unia. Niistä on kamala herätä. Todellisuus on ihan tarpeeksi rajua näinkin.

15 kommenttia:

J.S. Meresmaa kirjoitti...

Voi, oletpa hankalassa tilanteessa! Kustantamoista jää aika pompotteleva käsitys: kyllä-ei, ehkä-ei-kun-ei, ei-paitsi-mutta-ehkä...

Toivotan paljon voimia ja jaksamista! Luota itseesi ja siihen, että löydät Kreikkalaisille parhaan muodon. Ehkä se vaatii vielä aikaa, ehkä ratkaisu löytyy piankin.

Minun korviini tämä kuulostaa siltä, että tekeillä on suurteos. :)

Vera A. kirjoitti...

En ole Kreikkalaisia lukenut, joten niistä en osaa sanoa mitään, mutta on päiväselvää, että sinulla on kirjoittamiseen paljon lahjoja. Jos ei Kreikkalaiset, niin sitten jotain muuta. Ihan varmasti.

Paljon tsemppiä ja uskoa itseesi ja kirjoittamiin teksteihisi!

Anne Tammelin kirjoitti...

Sepä se, kun kustantamossa käsikirjoituksen lukee (ainakin aluksi) vain yksi henkilö ja mielipiteitä on joka junaan. Vaikka nyt tuntuu kurjalta, niin jossain vaiheessa keräilet palaset ja näet sen mikä on tarpeellista. Ihan varmasti!

Rooibos kirjoitti...

J.S.: Onneksi sinun korviisi homma kuulostaa suurteokselta - minun korviini se kuulostaa amatöörimäiseltä räpellykseltä... Mutta ei voi mitään, kai se on jatkettava hommia.

Vera: Kiitos tsempistä. Kreikkalaiset tai joku muu - en tiedä. Kreikkalaiset on neljäs kässärini ja olen päässyt sillä jo nyt pidemmälle kuin koskaan, mutta jos sitä ei koskaan julkaista, vaan pitää kirjoittaa muutama kässäri lisää, ennen kuin ylitän julkaisukynnyksen, niin täytyy sanoa, että siinä kohtaa tulee aika paljon nieltävää tälle kirjoittajalle.

Anne: Mielipiteitä on tosiaan moneen junaan. Tämän viimeisimmän hylsyn kustantamossa kaksi ihmistä luki Kreikkalaiset ja kyllä minä näen jo itsekin, miten paljon palautteesta on hyötyä, mutta kun on harvinaisen epävarma olo, että onnistunko... Pystynkö minä, osaanko minä. Ei kai se selviä kuin yrittämällä, mutta täytyy sanoa, että tämä kahdenkymmenen vuoden ähellys, josta saa palkaksi hylsyjä, alkaa jo syödä naista. Mutta kiitos tsempistä, se putoaa kyllä otolliseen maaperään :).

Minna Kristiina kirjoitti...

Voi tuntuipa ikävältä lukea tätä kirjoitustasi :( Blogia seuratessani olen saanut niin selkeän kuvan siitä, että kirjoittaminen on osa sinua ja että annat sille - jos et nyt sydänvertasi, niin ainakin osan sieluasi.

Palaute on aina tietysi yhden ihmisen mielipide. Jos jokin asia toistuu palautteissa, siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Mutta lopulta on myös ymmärrettävä, että kaikkia ei voi miellyttää. Tänä päivänä kustantamoihin tulee noin 1000 käsikirjoitusta vuodessa. Se on todella paljon ja aivan pakosti myös niitä helmiä jää syystä tai toisesta julkaisematta.

Sanoit "sisäsiisti". Tuli heti mieleen, ettei tekstissäsi ole tarpeeksi seksiä/väkivaltaa/valtapelejä. Nehän yleensä myyvät ja kustantamot ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä. Lähipiirissäni on todella hyvä kirjoittaja, joka ei ole saanut novellikokoelmaansa julkaistua, koska ei kirjoita tarpeeksi seksikkäistä aiheista. Muuten teksti olisi julkaisukelpoista, mutta aiheet kuulemma liian tylsiä. Ole siinä sitten.

Tsemppiä joka tapauksessa sinulle. Tämä hetki on varmasti vaikea, mutta älä luovuta äläkä tee hätiköityjä päätöksiä. Kirjoittaminen - sehän on kuitenkin se tärkein.

Katja kirjoitti...

Minäkin kannustan täältä ja samaan sisäsiisti-termiin kiinnitin huomiota. Tosiaan toivon, ettei kyse olisi tuosta, mistä Minna Kristiina kirjoitti. Seksiin, väkivaltaan ja valtapeleihin luulisi tulevan jo ähky.

Voisiko joihinkin teskteihin kirjoittaa avoimen lopun? Auttaisiko mitään?

Harmittaa puolestasi. Kannustan jatkamaan!

Rooibos kirjoitti...

Minna Kristiina ja Katja: Kiitos. Ja ei, sisäsiisteys ei tarkoita sitä, että tarvittaisiin lisää seksiä, väkivaltaa ja valtapelejä, vaan sitä, etteivät novellit olisi varovaisia, vaan lentäisivät sinne suuntaan mihin haluavat. Että niissä olisi säröä, potkua ja kulmia. Ettei niillä olisi niin siistit, silkkinauhoin somistetut letit, vaan hiukset pörrössä ja pureskellut kynnet.

Jep, kaikkia ei voi miellyttää, se on totta. Pieni ääni sisälläni sanoo, että en haluakaan, mutta jos miellyttäisin edes yhtä kustannustoimittajaa, eikä niin, että kaikki inhoavat eri novelleja... Mutta tätä se on, ei voi mitään. Tätä se on kunnes tärppää, pitää vain kirjoittaa tarpeeksi hyvä kokoelma ensin.

Ja kiitos tsempistä molemmille.

Karenina Unska kirjoitti...

Niinpä niin. Toistan tässä muita kommentoijia ja vielä itseäsikin, kun sanon, että tässä oli kyse yhden ihmisen mielipiteestä. Tietysti on hankalaa, kun yksi sanoo sitä ja toinen tätä ja jopa toinen toistaan vastaan. Siinä kohdin sanoisin, että kiinnitä huomiota niihin asioihin, joista tosiaan useampi ihminen sanoo ja toisaalta sellaisiin, joista itse ajattelet, että kommentoija saattaa olla oikeassa.

Lähetänkin sinulle voimahalien sijaan voimasanoja :D

Ja hyviä unia, tietenkin.

Outi L / kaksi sivua kirjoitti...

Voi ja voi ei.

[h a l a u s]

Rooibos kirjoitti...

Karenina Unska ja Outi: Kiitos. Kyllä se tästä, kunhan saa nukuttua pari yötä tähän päälle ja tottuu taas omiin ajatuksiinsa.

Anonyymi kirjoitti...

Novellikokoelma taitaa olla lajeista vaikein, niin monta palapelin palaa ja kaikki pitäisi miellyttää juuri sitä ihmistä joka sen käsiinsä saa.
Melkoista arpapeliä koko kirjoitushomma -sattuuko sitä sitten vastaan juuri se henkilö, jolle oma tuotos sopii ja kelpaa.
Mutta lohdun sanana; on ne hylkyjä saaneet nekin, jotka tänä päivänä menestyvät kirjailijoina.
Halaus!
-Leijona

Anonyymi kirjoitti...

Hankala paikka tosiaan, mutta on tilanteessa jotain hyvääkin: Sinulla on suunt(i)a, johon lähteä Kreikkalaisia kehittämään. Upeaa, että olet päässyt näinkin pitkälle! Ja hirveästi tsemppiä suuren urakkasi kanssa jatkossakin!
- Lila

Rooibos kirjoitti...

Leijona: Joo, minun on annettu välillä ymmärtää, että olisi ollut fiksumpaa kirjoittaa jotain muuta kuin novelleja ;), ja niin se oli alun perin tarkoituskin, mutta novelleja tuli :).

Lila: Joo, onhan tässä tosiaan ne hyvätkin puolensa - heti tuossa hylsyn jälkimainingeissa ne tuppaavat vain unohtumaan pettymyksen alle...

Kiitos molemmille tsempeistä :)!

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän siinä taitaa käydä, tekstit valitsevat meidät, emmekä me tekstejä :)
-Leijona

Rooibos kirjoitti...

Leijona, totta turiset :).