May the Force be with you

torstai 7. huhtikuuta 2016

Merinoa ja kaninkarvaa

Olen tehnyt tänään melkein kaikkea. Myös kirjoittanut raakatekstiä. Aina se tuntuu yhtä hyvältä, kun sanat alkavat elää kynän alla tai kynästä tai kynään. Viime yönä näin unta kustantamon katalogista. Kohta on aika.

Mustarastaan voi kuulla melkein joka päivä, jos pitää korvansa auki. Tänään oli aurinkoa ja sadetta ja sen jälkeen tuulista aurinkoa ja mustarastasta. On ollut kevyt ja onnellinen ja rauhallinen päivä.

En ole päässyt vielä aloittamaan tiistaina lainaamiani kirjastokirjoja, mutta kohta. Luen tänään tai huomenna loppuun Graniittimiehen, niin sen jälkeen. Jostain syystä tekee mieli myös neuloa. Minulla on ihania lankoja. En tiedä, mitä tekisin niistä, koska en ole erityisen hyvä käsitöissä. Lapaset saan aikaan, mutta niihin menee helposti pari vuotta, ja yksinkertaiseen kaulahuiviin vuosi. Patalapun teen nopeammin. Siksi en tiedä mitä tekisin ihanista kevättaivaan värisistä merinovillalangoistani, joita ei ole paljon, mutta kuitenkin riittävästi. Langat ovat sellaisia, ettei niistä raaski lapasia eikä patalappua. Kaulaliinan ehkä, mutta sekin tuntuu haaskuulta. Siksi nostin esille kaksi eri väristä kerää ihan tavallista seitsemää veljestä. Niistä on turvallisempaa aloittaa summamutikassa, jos vaikka niitä kirjoneulelapasia, ei ensi, mutta seuraavalle talvelle. On outoa, että haluan neuloa, kun on kevät. Yleensä siltä tuntuu talvella ja syksyllä. Ehkä se on tämä lisääntyvä valo.

Sänky ja kirja odottavat uskollisesti. Täytynee palkita niiden odotus ja mennä luokse. Unta ei tarvitse tänäänkään houkutella. Uni on suuri kaniini, jonka lämpöisiin, pehmeää pehmeämpiin vatsakarvoihin kaivaudun yöksi.

Ei kommentteja: