Varsinainen palauteviikonloppu, tosiaan. Annoin juuri Kirjoittajakaverille palautetta taas yhdestä tekstistä ja lähetin tällä kertaa hänelle Sigman luettavaksi. Hauskaa! Ja miten hauskaa ja opettavaista on pitkästä aikaa lukea toisen tekstejä ja antaa niistä palautetta. Saa viritettyä aivonsa tekstin analysoimiseen ihan eri tavalla kuin omia tahkotessa. Tuskin uskallaan ääneen sanoakaan, mutta minä tykkään palautteen antamisesta ja sitten joskus kun (!) julkaisen, olisi aika hienoa, jos pääsisi opettamaan myös... Sitä ennen kyllä pitää hankkia lihaksia siihen hommaan, mutta tähän ajatuskulkuun kuuluukin olettamus siitä, että minulle ilmaantuisi jostain kykyä ja sanottavaa.
Aamulla kun loikoilin sängyssä ja luin sähköpostejani (älypuhelin on hieno keksintö, mutta on tainnut viedä jo koko käden!), muistin äkkiä, että minullahan oli suunnitelmia tälle keväälle. Kirjoitusleiri. Tosiaan. Ikioman kirjoitusleirin järjestäminen käy helposti, ei tarvitse muuta tehdä kuin varata kalenterista viikonloppu ja varata hotellihuone sopivasta kohteesta. Haluaisin kyllä myös toisenlaisen kirjoitusleirin - sellaisen, johon osallistuisi muitakin, jotta saisi lukea tekstejä ääneen muille ja kenties palautetta jostain etukäteen lähetetystä tekstistä. Ja olisi pakko kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoitta. Tämä pitää laittaa mietintämyssyyn.
Ulkona paistaa aurinko. Pitää varmaan mennä imemään sitä itseeni niin kauan kuin tuota riemua riittää. Ja jospa vain onnistuisi ajattelemaan kirjoittamista ja kirjoittamaankin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti