Tänään sain tietää, että keuhkoni ovat 4,5-litraiset. Aina sitä oppii uutta. Kuulemma oikein erinomaisen kokoiset keuhkot tämänkokoiselle naisihmiselle. Ihmettelin siinä sitten ääneen, että kas kun sitä ei huomaa urheillessa millään lailla. Olen aina karsastanut liikuntaa, jossa hengästyy ;), ja olenkin parempi nopeissa ja lyhyissä rykäisyissä (esim pikajuoksu) kuin pitkissä ja hitaissa (esim neljäskymmenesviidesosamaratoni). Eli toisinsanoen: keuhkoilla on kokoa, mutta koolla ei tässä kohtaa oikeasti ole merkitystä ;).
Oletteko olleet koskaan paikalla, kun lehmän keuhkoja keitetään? Tuli vaan mieleen noista keuhkojutuista. Minä olen ollut. Haisee sairaan pahalta.
Keuhkoista sujuvasti kirjoittamiseen: ai että pitäisi vielä? Huh. Eikö päivän työksi riitä yhdeksän tuntia työtä (ok, osa ajasta meni siihen, että selvitin keuhkojeni koon)? Puhumattakaan siitä, että kello on jo puoli yhdeksän illalla, olen puolikuntoinen, hartiat ovat tuhannen jumissa ja minua väsyttää ihan - paljon. Ymmärtänette vähemmästäkin, että tällä hetkellä houkuttelee enemmän telkkarin kuin muistivihon avaaminen. Yritän silti kovasti heti seuraavaksi. Edes sivun verran jotain omaa. Lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti